Tietoa pakopeleistä

Yleisesti

Kirjoittanut: Pauliina Pekki

Sivua päivitetty: 1.4.2018

Mikä on pakopeli/escape room?

Lyhyesti

Mitä:

Escape room on elämyspeli, jossa joukko ihmisiä suljetaan tilaan, jossa heidän on ratkaistava päättelykyvyn ja yhteistyön avulla erilaisia tehtäviä ennalta määrätyssä ajassa. Usein peli päättyy kirjaimellisesti pelitilasta pakenemiseen.

Erityistaidot:

Escape roomit eli suomalaisittain pakopelit ovat älypelejä, joiden selvittämiseen tarvitaan ainoastaan ryhmän sisäistä yhteistyötä ja peruslogiikkaa, joskus myös perustason matikkaa sekä lukutaitoa.

Pelin kesto:

Useimmiten 60 minuuttia.

Missä:

Pakopelejä on Suomessa jo 44 eri paikkakunnalla.

Kenelle:

Tyypillisesti pelit on suunniteltu yli 14-vuotiaille – Suomessa on myös pelejä, joissa yli 4-vuotiaat voivat pelata aikuisten seurassa tai jotka on suunniteltu pelkästään 4–14-vuotiaille.

Mitä se maksaa:

Yhden pelin hinta on keskimäärin 20–35€ per henkilö. Hinta määräytyy usein pelaajamäärän mukaan: mitä enemmän pelaajia, sitä halvempi henkilöhinta.

1. Perusmääritelmä

Escape room tai room escape eli suomalaisittain pakopeli (myös pakohuonepeli tai huonepakopeli) 2010-luvulla kehittynyt formaatti, jonka perusidea on hyvin yksinkertainen: joukolla ihmisiä on ennalta määrätty aika suorittaa erilaisia ryhmätyötä ja päättelykykyä vaativia tehtäviä.

Oma määritelmäni poikkeaa hieman virallisesta sanakirjamääritelmästä, sillä kotimaisten kielten keskuksen mukaan tosielämän pakopeli on ”elämyspeli, jossa joukko ihmisiä suljetaan pieneen tilaan, josta he yrittävät päättelykyvyn ja yhteistyön avulla päästä määräajassa ulos” (ks. kielitoimiston sanakirja). Yhtenä määritelmänä muiden joukossa kuvaus vaikuttaa äkkiseltään osuvalta, mutta käytännön tasolla siinä on kaksi virhettä:

1. ”– – suljetaan pieneen tilaan – –” antaa mielikuvan silleistä purkissa, joukosta ihmisiä lukittuna ahtaaseen tilaan.
2. määritelmän mukaan kaikkien pakopelien tavoitteena on päästä sillipurkista ulos.

Todellisuudessa pelitilat ovat usein tyypillisen olohuoneen kokoisia huoneita, minkä lisäksi monessa pelissä on enemmän kuin yksi huone. Pelitilaan johtavat ovet eivät myöskään aina ole lukittuja ja vaikka olisivatkin, oven saa tarvittaessa auki kesken pelinkin. Lisäksi kaikkien pakopelien tavoitteena ei ole paeta huoneesta – pohjimmiltaan kaikkia pakopelejä yhdistää ainoastaan tehtävätyyppien laatu sekä aikapaine.

Pakopeli, pakohuonepeli vai huonepakopeli?

Koska pakopeliala on vielä nuori, ei liene yllättävää, että alan termistö on kirjava ja epäyhtenäinen. Meri Liukkonen törmäsi tähän ongelmaan jo vuonna 2015 kirjoittaessaan pakopeleistä (HS-tilaajille avoimen kolumnin voi lukea täältä), eikä aiheeseen ole saatu kansallista yksimielisyyttä viimeisen kolmen vuoden aikana. Monet yritykset puhuvat peleistään edelleen escape room tai room escape -peleinä, kun taas lehti- ja blogikirjoituksissa suositaan suomalaista vastinetta.

Suomen pakopelit -sivustolla on päädytty käyttämään yksiselitteisesti pakopeli-termiä kahdesta syystä: ensinnäkin pakohuonepeli tai huonepakopeli ei sanana tarkenna, paetaanko huoneeseen vai huoneesta (tähän viittaa myös Liukkonen kolumnissaan) – toisekseen pakohuonepeli ja huonepakopeli saattavat luoda mielikuvan yhteen huoneeseen sijoittuvasta pelitilasta, mikä ei aina vastaa todellisuutta. Tämän lisäksi pakopeli yhdistyy sanana luontevammin muihin pelityyppeihin (ks. ulkoilmapakopeli ja virtuaalipakopeli).

2. Pelityypit

Suomessa sijaitsevat pakopelit voidaan jakaa pelin tavoitteen perusteella kolmeen alakategoriaan:

  • pakohuone
  • tehtävähuone
  • yhdistelmähuone (kahden edellisen yhdistelmä).

Pakohuoneessa ryhmän tavoitteena on ratkoa pelin tehtävät paetakseen suljetusta huoneesta; tehtävähuoneessa ryhmän on puolestaan ratkaistava jokin arvoitus, löydettävä kadonnut esine tai suoritettava tietty tehtävä. Pako- ja tehtävähuone poikkeavat siis toisistaan ainoastaan loppuratkaisun osalta: pakohuoneessa peliaika pysähtyy, kun koko ryhmä on ulkona huoneesta, tehtävähuoneessa puolestaan peliaika pysähtyy, kun tehtävä on ratkaistu. Tehtävähuone-tyyppisessä pakopelissä pelitilan ovea ei välttämättä suljeta lainkaan tai jos suljetaan, pelinohjaaja tulee pelin loputtua päästämään ryhmän ulos. Suomessa sijaitsevat pakopelit edustavat pääosin pakohuone-pelityyppiä.

Yhdistelmähuoneessa ryhmällä on kaksi tavoitetta: ensinnäkin ryhmän on suoritettava annettu tehtävä, minkä lisäksi ryhmän on päästävä ulos huoneesta aikarajan sisällä. Puhekielessä kaikki pelityypit ovat kuitenkin usein pakopelejä tai escape roomeja ja näiden pelityyppien ero on kieltämättä pieni. Ero on kuitenkin toisinaan syytä muistaa erityisesti tehtävähuoneessa, joka ei huipennu huoneesta pakenemiseen.

3. Mitä pakopelissä tehdään?

Yksi pakopelien suosiota selittävä tekijä on se, että niiden pelaamiseen ei tarvita mitään erityistaitoja. Pelit on suunniteltu siten, että niitä voivat pelata nuoret, vanhat, pienet, suuret, heikot, vahvat ja kaikki näiden väliltä. Pakopelit luokitellaan usein älypeleiksi, sillä niistä selviytyäkseen tarvitaan pääosin peruslogiikkaa ja päättelykykyä, mutta ennen kaikkea ryhmän sisäistä yhteistyötä. Pakopelien yksi kirjoittamaton sääntö on, että kaikki, mitä tehtävien ratkaisemiseen tarvitaan, löytyy itse pelistä ja pelitilasta.  Näin ollen laaja yleissivistys tai Google eivät auta tehtävien ratkomisessa.

Pakopeleissä käytettävät tehtävätyypit voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin: logiikkatehtäviin ja toiminnallisiin tehtäviin. Logiikkatehtävät ovat ns. ”maalaisjärjellä”, perusmatikalla ja lukutaidolla ratkaistavissa, kun taas toiminnallisten tehtävien onnistuneeseen suorittamiseen vaaditaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä toimia rauhallisesti ja ryhmässä.

4. Pelaajamäärä, pelin kesto ja selviytyminen

Valtaosa Suomessa sijaitsevista pakohuoneista on suunniteltu 2–6 henkilön ryhmille, mutta pakopeliyrityksestä riippuen yhdessä pelitilassa saattaa olla jopa 20 pelaajaa yhtä aikaa. Sopiva ryhmäkoko on kuitenkin sidonnainen sekä pelin haastavuuteen että pelaajien keskinäiseen kommunikaatioon. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että mitä enemmän ryhmässä on pelaajia, sitä tärkeämpää on ryhmän sisäinen vuoropuhelu.

Pelin kesto on tyypillisimmillään 60 minuuttia, mutta sekä tätä lyhyemmät että pidemmät pelit ovat mahdollisia. Itse peliaika ei kuitenkaan paljasta pelin vaikeustasosta mitään, vaan pidempikestoisissa peleissä on usein enemmän tehtäviä ja/tai pelitilaa, kun taas lyhyempi peliaika viittaa usein erikoisiin olosuhteisiin tai tiettyyn kohderyhmään – lapsille suunnitellut pakopelit ovat poikkeuksetta alle tunnin mittaisia.

 

Kuka selviää pakopelistä ja kenellä loppuu aika kesken? Pelien läpäisyprosenteissa on hurjia eroja yritysten välillä, sillä osa haluaa, että valtaosa ryhmistä selvittää tehtävät ajoissa, kun taas toiset yritykset haluavat pienillä läpäisyprosenteilla luoda ajoissa suoriutuneille pelaajilleen ainutlaatuisuuden tunteen. Osa yrityksistä kertoo peliensä läpäisyprosentit avoimesti, mutta toiset pitävät tämän mieluummin omana tietonaan, mutta pelaajalle tärkeintä on tietää, että pakopeli voi olla ainutlaatuinen elämys, vaikkei peliä aivan määräajassa ehtisikään suorittaa.

5. Missä pakopelejä voi pelata ja kenelle ne sopivat?

Suomessa on lähes 300 erilaista pakopeliä ja niitä voi pelata jo 44 eri paikkakunnalla. Pelipaikkakuntia voi selailla täällä.

Karkeasti ottaen pakopelit ovat kuin elokuvat, musiikki tai hyvä ruoka: ne sopivat kaikille. Tarkemmin tarkasteltuna valtaosa peleistä soveltuu yli 14-vuotiaille, mutta Suomessa on myös pelejä, joita voi pelata jopa 6-vuotiaiden kanssa. Vähitellen yleistyvät myös pelkästään lapsille eli 4–14-vuotiaille suunnatut pakopelit. Mikäli peleissä on 15, 16 tai 18 vuoden ikäraja, tämä tarkoittaa ainoastaan, että pelin teemassa on jotakin nuorimmille sopimatonta ja siten ne eivät ole (välttämättä) vaikeampia pelejä. Eri ikäisille soveltuvia pelejä voi selailla täällä.

PAKOPELIen LYHYT HISTORIA

Tosielämän pakohuonepelit perustuvat 1980-luvulta tuttuun videopeliformaattiin, jossa pelaajan on etsittävä vihjeitä päästäkseen ulos lukitusta huoneesta. Ensimmäisen tosielämän pakohuonepelin suunnittelija kunnia annetaan japanilaiselle Takao Katolle, joka suunnitteli Real Escape Game:n SCRAP-nimiselle yhtiölle vuonna 2007. Euroopan escape room -historia alkaa Unkarista vuonna 2011, kun Budapestiin perustettiin Parapark. Yritys laajeni nopeasti moniin maihin ja innoitti muitakin perustamaan pakopeliyrityksiä. Tällä hetkellä pelien ja yritysten määrästä maailmassa ei ole tarkkaa tietoa: Escape Room Directory pitänee laajinta, koko maailmaa kattavaa listaa huoneista ja sen mukaan pelejä on tällä hetkellä 7721 peräti 105 maassa. Tosin listaus on jo pelkästään Suomen osalta erittäin puutteellinen, koska he listaavat ainoastaan 33 pakohuonetta Suomessa, kun pelejä on todellisuudessa yli 200.